Puolue on elävä kansanliike

Vasemmistoliitto on saanut useita vaalivoittoja viimeisten vuosien aikana. Voittojen mukana on tullut myös hallitusvastuuta ja lisää vaikutusvaltaa kuntatasolla. Puolueeseen on liittynyt viimeisten vuosien aikana enemmän uusia jäseniä kuin vanhoja jäseniä on poistunut. Puolueen ikärakenne on nuorentunut merkittävästi ja marraskuisena viikonloppuna Kuopion puoluekokouksessa puolueen johtotehtäviin on ehdolla lähinnä alle nelikymppisiä tuoreita päättäjiä.


Kansan keskuudessa vasemmistoliitolla on kuitenkin maine menneisyyden puolueena. Tämä siitä huolimatta, että vasemmistoliiton nykyisistä jäsenistä noin puolet on liittynyt puolueeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana ja Li Anderssonia pidetään vakuuttavimpana puoluejohtajana Suomessa.


Uusi vasemmistolainen keskustelu ei ole saanut sijaa mediassa samalla tavalla kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa tai Britanniassa. Vaikka suomalainen yhteiskunta on vuosien varrella joutunut tinkimään julkisen sektorin palveluistaan, ovat julkiset palvelumme edelleen erittäin laadukkaita ja edullisia verrattuna muihin länsimaihin.

Uusi vasemmistolainen sukupolvi on saanut merkittävää yhteiskunnallista jalansijaa esimerkiksi ympäristö-, tasa-arvo- ja rauhanliikkeen kautta. Ajankohtaiset yhteiskunnalliset haasteet itsensätyöllistäjien ja opiskelijoiden toimeentulon suhteen ovat lisänneet nuorten aikuisten määrää merkittävästi myös liikkeen sisällä. Vasemmisto on nähty lisäksi luonnollisena paikkana vähemmistöjen oikeuksien puolustajille. Moderni vasemmistolainen liike ei edellä mainituista syistä ole yhden eturyhmän oikeuksia ajava puolue. Vasemmistoliitto yhdistää perinteisen työväenluokan ja uudet kansanliikkeet saman katon alle ihmistä lähellä olevaksi puolueeksi.

Kuopion puoluekokouksessa Vasemmistoliitto uusii periaateohjelmansa ja saa uusia kasvoja puolueen puheenjohtajistoon. Kokouksessa määritellään, mitkä ovat vasemmistolaisen politiikan arvot 2020–luvulla.

Vesa Plath
Keski-Suomen Vasemmiston ehdokas Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtajaksi

(Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa maanantaina 11.11.2019)

Kohti Kuopion puoluekokousta

Keski-Suomen vasemmisto päätti esittää allekirjoittanutta puoluevaltuuston puheenjohtajaksi. Kampanjaan ryhtyminen edellytti valituksi tulemista puoluevaltuustoon. Piirin syyskokouksessa tuli henkilökohtaisesti katsottuna ehkä liikaakin luottamusta, kun puoluekokousedustajuuden ja puoluevaltuutetun pestin lisäksi minut valittiin myös piirin ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.

Puoluevaltuuston puheenjohtajan pesti on mielestäni erittäin tärkeä paikka vaikuttaa puolueen ja liikkeen sisällä. Puoluevaltuustolla on budjettivalta ja se on puolueen korkein päättävä elin puoluekokousten välillä. Puoluevaltuuston kokouksiin kokoontuu suuri joukko vasemmistolaisia vaikuttajia säännöllisin väliajoin reitittämään puolueen suuntaa.

Haluan antaa panokseni sille, että puoluevaltuusto toimisi mahdollisimman optimaalisesti omassa roolissaan. Haluan, että kokouksen esivalmistelut ovat moitteettomassa kunnossa. Puoluevaltuuston kokousten käytäntöjä pitää mielestäni kehittää siten, että yleispoliittiset aiheet käsitellään seminaarimuotoisesti kokousten ulkopuolella ja päätösasiat varsinaisessa kokouksessa.

Teen kaikkeni, jotta yhteistyö puolueen työvaliokunnan sekä puoluehallituksen kanssa toimii saumattomasti. Samalla haluan, että puoluevaltuustossa kuuluu koko jäsenistön ääni. Tätä haluan tukea sekä jäsenkyselyiden että jäsenaloitteiden mahdollisuuden kautta.

Vasemmistolaisessa keskustelussa on kuuluttava sekä ay-liikkeen, rauhanliikkeen, ympäristöliikkeen, tasa-arvoliikkeen sekä alueiden, vähemmistöjen, vähävaraisten ja ihan tavallisten ihmisten ääni. Kukaan ei pärjää yksin – tarvitaan liikkeen sisäistä solidaarisuutta.

Vaalivoitto!


Keski-Suomessa saimme kansanedustajan paikan takasin neljän vuoden takaisen pettymyksen jälkeen. Juho Kautto nousi eduskuntaan listaltamme ja sai hienon henkilökohtaisen äänisaaliin (3863!) Nostimme puolueena kannatustamme edellisistä eduskuntavaaleista 1,5%-yksikköä ja n. 2500 ääntä!

Kansallisesti Vasemmistoliitto nosti kannatustaan eduskuntavaaleissa ensimmäistä kertaa! Nousua vuodesta 2015 oli 1 %-yksikkö ja reaalisissa äänissä lähes 40 tuhatta. Tämä tarkoitti neljää lisäpaikka eduskuntaan ja nousua vahvaksi keskisuureksi puolueeksi.

Erityisen iloinen olen nuorten naisten menestyksestä Jyväskylässä. Matleena Käpin ja Sonja Karppisen kampanajat saivat nuoret liikkeelle. Heidän kampanjansa arvoa nostaa se, että samaan aikaan Bella Forsgren keräsi vihreille huikean äänisaaliin ja nousi eduskuntaan.

Henkilökohtainen äänisaaliini oli 690 ääntä. Se on ensikertalaiselle suuri määrä. Se on sellainen määrä luottamusta, joka laittaa nöyräksi ja suhtautumaan luottavaisemmin tulevaisuuteen.

Suuri kiitos kaikille tukijoille ja tsemppaajille! Nyt on aika hetken puhaltaa ennen seuraavia koitoksia!

<3

11

Neljä vuotta sitten vaalipäivän iltana kotiin matkatessani sanoin muutamalle läheiselle: ”Nyt tulee yhteiskunnan heikoimmille todella huono hallitus, mutta ei voi valittaa, jos ei itse ole täysillä mukana.” Siitä hetkestä lähtien olen omistanut suurimman osan vapaa-ajastani ollakseni täysillä mukana. Nyt neljä vuotta myöhemmin huhtikuisena sunnuntai-iltana on aika katsoa, mikä on tulos.

Olen kampanjani aikana pyrkinyt kertomaan miten tulevaisuuteen katsovan Suomen pitäisi toimia. Haluan, että Suomi on tasa-arvoistuva, osaava, jaksava, humaani ja ekologinen maa. Haluan, että nuoret, jotka ovat nyt ahdistuneet tulevaisuuden näkymistä voisivat luottaa siihen, että tulevaisuus on parempi. Haluan, että pystyisimme ajattelemaan ihmisten pystyvän parempaan ja, että luomamme järjestelmät kohtelisivat ihmisiä paremmin.

Lupaan tehdä kaikkeni, jotta huominen olisi parempi kaikille, ei vain harvoille.

Lupaan olla sanani arvoinen.

  • Vesa Plath, 11, Vasemmistoliitto, Keski-Suomen vaalipiiri

    #luottavaisemmintulevaisuuteen #siksivasemmisto #sinäpäätät #vaalit2019

Uuteen nousuun, asiaa jalkapallosta

Usein kuulee sanottavan, että jalkapallo on suurempaa kuin elämä.  Yleensä sillä tarkoitetaan miten suuri ja rakastettu laji jalkapallo on. Olen myös itse intohimoinen futisfani ja jyväskyläläisenä on ollut piinallista katsella JJK:n luisumista kohti vääjäämätöntä konkurssia.

Harrastajamäärissä mitattuna jalkapallo on ehdottomasti harrastetuin laji Suomessa. Jo senkin takia on erityisen tärkeää, että Keski-Suomeen saadaan tarpeeksi laadukkaita mahdollisuuksia harrastaa jalkapalloa, oli sitten kysymyksessä lupaava junnu tai ikämies statuksen saavuttanut jäähdyttelijä tai harrastaja.

On toivottavaa, että nyt kun keskisuomalainen huippumiesjalkapallo on aallonpohjassaan, voidaan puhaltaa jälleen yhteen hiileen ja keksiä keinot jalkapallon nostamiseksi uudelleen Suomen huipulle. Siihen ei riitä kaupungin periaatepäätös tai fanien äänekkäät vaatimukset. Seurojen ja aktiivitoimijoiden täytyy kaikkien yhdessä tehdä kunnon pohjatyötä ja saada sponsoritulot nousuun lajin kohdalla. Tällä hetkellä JYP vie oikeutetusti leijonan osan sponsoreista ja siitä hatunnosto kovaa työtä tekevälle kiekkoväelle. Jalkapallon osalta on tällä hetkellä turha haaveilla, että joukkueelliselle pelaajia saataisiin keskisuomalaisissa seuroissa maksettua kunnollista palkkaa ilman mesenaattien apua.

Lahjakkaat juniorit myös siirtyvät välittömästi vehreämmille nurmikentille, eikä heitä saada pidettyä keskisuomalaisissa seuroissa fanien ilona. Viimeisin esimerkki on vasta 16-vuotiaan JJK-pelaaja Nooa Laineen sopimus HJK:n kanssa. Lainetta on ratkaisusta täysin turha syyttää, sillä hurjan lahjakkaalle pelaajalle ei ole Keski-Suomessa tarjolla tarpeeksi tasokasta joukkuetta ja sitä myöten kehittäviä pelejä.

Nyt heittäisinkin pallon keskisuomalaiselle futisväelle ja haastaisin miettimään, miten Suomessa eniten harrastettu laji saadaan myös Keski-Suomessa jälleen uuteen kukoistukseensa? Tekemisen mallia voitaisiin ottaa vaikka Islannin muutaman vuoden takaisesta panostuksesta lajiin.

Ps. Teemu Pukista vuoden urheilija ja maajoukkue arvokisoihin

Investointi luovuuteen on investointi tulevaisuuteen

2010-luvun piti olla luovien alojen kultakausi. Aineettoman kulutuksen kasvu nähtiin globaalina trendinä ja Euroopan uuden kukoistuksen piti perustua luovien toimialojen kasvuun. Uudet panostukset luovien alojen kehittämiseen tulivat kuitenkin lähinnä digitaaliselle puolelle. Ohjelmisto- ja pelialalle suunnattiin suuri määrä resursseja alan kasvun tukemiseksi. Nyt näiden investointien hedelmiä saadaan nauttia peliyhtiöiden kasvaessa suuriksi globaaleiksi toimijoiksi.

Paitsioon jääneet alat, kuten taide- ja kulttuuripalvelut, vaativat entistä vahvempia investointeja. Korkeasti koulutettujen taiteilijoiden lukumäärä on kasvanut, heidän toimeentulonsa on yleisesti ottaen todella heikkoa ja avustusjärjestelmät eivät ole pysyneet kehityksen mukana. Taiteen ja kulttuurin julkinen rahoitus on polkenut paikallaan. Kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistaminen jäi puolitiehen rahoituksen puutteen vuoksi. Myös luovien alojen ammattilaisia suuresti hyödyttävä kunnon perustulokokeilu on jäänyt toteuttamatta.

Luovilla aloilla toimitaan yhä useammin alustatalouden ehdoilla. Luovan alan yritykset, osuuskunnat ja yhdistykset ovat tekijöiden kannalta usein perinteisen yrittäjyyden ja työn välimaastossa, joten sosiaaliturvan muutosten on pystyttävä vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Uusi perustulokokeilu olisi kohdennettava luovan alan ammattilaisille, jotta töiden tekeminen ja vastaanottaminen olisi aina kannattavaa. Riippumatta siitä täyttyykö työsuhteen tunnusmerkit, on kaikille taattava verovaroin rahoitetut julkiset terveyspalvelut.  

Taide- ja kulttuuripalveluiden vahvistaminen tuottaa kasvua, vahvistaa yritystoimintaa sekä luovat positiivisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Lisäksi ne toimivat kokeilun tiloina uusien työn muotojen kehittymiselle. Vasemmistoliiton tavoite taiteen ja kulttuurin rahoituksen nostaminen prosenttiin valtion budjetista on mahdollista toteuttaa jo seuraavassa budjetissa. Lisääntyvä panostus olisi kohdennettava etenkin valtionosuusjärjestelmän ulkopuolella toimiville tekijöille niin sanotulle vapaalle kentälle,  jotta sillä olisi mahdollisimman suuri vaikutus koko yhteiskuntaan.

Panostus taiteeseen ja kulttuuriin on panostus parempaan tulevaisuuteen.


Vasemmistoliiton taide- ja kulttuuripoliitiinen ohjelma löytyy täältä: https://vasemmisto.fi/teemat-arvot/muut-ohjelmat/taide-ja-kulttuuripoliittinen-ohjelma/

Vasemmistoliiton vaaliohjelma eduskuntavaaleissa 2019 täältä: https://vasemmisto.fi/eduskuntavaaliohjelma-2019/


Tasa-arvoa ja tasavertaisuutta

Tasa-arvosta on puhuttu Suomessa pitkään lähinnä sukupuolten välisenä kysymyksenä. Vaikka maassamme naiset ja miehet ovat monella tapaa yhdenvertaisessa asemassa, emme ole lainkaan niin tasa-arvoisia kuin kuvittelemme. Esimerkiksi palkkatasa-arvo on edelleen toteutumatta, naisten uranäkymät ovat heikommat ja esimerkiksi naisjohtajien määrä johtajista on alempi kuin euroalueen maissa keskimäärin. Lisäksi hoivaan ja vanhemmuuteen liittyvä työnjako on edelleen epäsuhtainen. Naisten hoivavastuu on suurempi. Tämä on nurinkurista, sillä naiset ovat olleet jo pitkään selkeästi koulutetumpia kuin miehet. Tarvitaan määrätietoista työtä, jotta naiset saavat työstään oikeudenmukaisen korvauksen, heillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä urallaan, eivätkä he näänny kaksinkertaisen työtaakkansa alle. Toteutuakseen tämä vaatii, että miesten tulee ottaa nykyistä enemmän vastuuta kodista, lasten kasvatuksesta ja ikääntyvien vanhempien hoivasta.

Sukupuolten välinen tasa-arvotyö ei kuitenkaan riitä, vaan nopeasti kehittyvässä globaalissa maailmassa on otettava huomioon yhä suurempi määrä eriarvoisuutta aiheuttavia ilmiöitä. Käsitystä tasa-arvosta pitääkin laajentaa. Esimerkiksi etnisyyteen ja rotuun, seksuaalisuuteen tai sukupuolten moninaisuuteen liittyvät kysymykset on otettava entistä tarkemmin huomioon niin lainsäädännössä, työelämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tasa-arvon sisältöjen tuomiseen kasvatukseen ja koulutukseen.

Syrjinnän kitkemiseen työelämässä on syytä kiinnittää huomiota monesta syystä. Kun perinteisten työsuhteiden tarjoama työsuojelullinen turva on hävinnyt, työntekijät ovat kokeneet enemmän turvattomuutta työssään. Sukupuolittunut häirintä on lisääntynyt erityisesti aloilla, jossa työntekijät toimivat yrittäjämäisessä asemassa. Lisäksi moniperustaiseen syrjintään on kiinnitettävä huomiota, jotta maahanmuuttajataustaisten suomalaisten työllistyminen helpottuisi ja vanhempainvapaisiin liittyvässä lainsäädännössä on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo ja se on ulotettava koskemaan tasapuolisesti kaikenlaisia perheitä.

Tasa-arvo on myös ihmisoikeusasia. Trans-laki kaipaa kipeästi uudistamista, jotta kaikkien perustuslailliset ihmisoikeudet olisivat kunnossa.

Julkaistu myös Keskisuomalaisessa 19.3.2019

Järkeä liikuntapaikkarakentamiseen!

Suomen liikuntaolosuhteet ovat ottaneet viimeisten vuosikymmenien aikana valtavia harppauksia eteenpäin. Suomeen on rakennettu erittäin kattava jäähalliverkosto, uimahalleja, tekonurmia sekä laskettelukeskuksia. Nämä usein verorahoilla kustannetut parannukset liikkumisen infraan ovat olleet harrastajan näkökulmasta erinomainen mahdollistaja.

2010-luvun massiiviset hankkeet kuten Tampereen Kansi ja Areena ja HIPPOS2020 ovat sen mittaluokan hankkeita, että niihin on jo lähtökohtaisesti pyritty hankkimaan suuri määrä ulkopuolista rahaa, jotta rakentaminen on edes mahdollista.

Mitä näiden ensiluokkaisten tilojen myötä tapahtuu harrastusten kustannuksille? Kun rakennushankkeita tehdään sijoittajien rahoilla, he suurella todennäköisyydellä odottavat saavansa sijoittamalleen pääomalle vastinetta. Liikuntapaikoissa liikkumista harrastavat ovat lähinnä seurojen jäseniä tai yksittäisiä kansalaisia. Siten on oletettavaa, että liikkumisen kustannukset ovat olosuhteiden parantuessa jatkuvasti nousussa. Liikkumisen kustannusten nousua hoidetaan tällä hetkellä polttamalla kynttilää kahdesta päästä. Verovaroista yhä suurempi osuus menee liikuntavuorojen tukemiseen samalla kun harrastajien maksut ovat jatkuvassa nousussa.

Jos tilannetta ajatellaan kansanterveyden näkökulmasta, on huomioitava, että etenkin pienituloisemmalle väestönosalle liikkumisen ja urheilun maksullisuus on jo nyt suuri ongelma. Jos kustannukset jatkavat nousuaan nykyistä tahtia, näemme tulevaisuudessa yhä selkeämmin luokkaerot ihmisten liikkumisessa.

Yhteiskuntamme osallistuu hyvin voimakkaasti lasten ja nuorten liikunnan tukemiseen, jotta vanhempien tulot eivät vaikuttaisi heidän harrastuksiinsa. Tämän sivutuotteena täysi-ikäiset liikkujat joutuvat maksamaan liikkumisestaan todella kovia maksuja. Opiskelijan, työttömän tai pienituloisen yksinhuoltajan budjetilla tämä tarkoittaa sitä, että on tehtävä oikeasti kipeitä valintoja esimerkiksi ruuan ja liikunnan välillä.

Onkin todettava, että liikuntapaikat on suunniteltava siten, että yhteiskunnan kantokyky mahdollistaa niiden kattavan käytön. Liikuntapaikkoja ei voida suunnitella ainoastaan eliitin ehdoilla tai syömävelan varaan. Liikkumisen on oltava mahdollista kaikille.

Perusteltu perustulo

Elämme murrosaikaa työelämän näkökulmasta. Yhä suurempi osa työmarkkinoille saapuvista ei saa enää mahdollisuutta vakituiseen työpaikkaan, vaan elanto koostuu silpusta ja pienistä työn palasista. Lyhytaikaiset työsuhteet ja freelance-toiminta lisääntyvät jatkuvasti. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä synnytettiin täysin erilaisena aikana, jolloin työtä tekevän talous oli usein yhden pysyvän päivätyön varassa.

Työttömyyskorvaus sopi erinomaisesti aikaan, jolloin työtä oli tarjolla lähes jokaiselle sitä haluavalle. Työttömäksi jäädessään, sai mahdollisuuden toimeentuloon kunhan osoitti, että ei tee töitä. Kysymys kuulukin: onko nykyaikana enää järkevää perustaa perustoimeentulon saamista sen todistamiseen, ettei tee mitään? Jos ajatellaan järjestelmän kokonaistuottavuutta tai ihmisten mahdollisuutta tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle ja itselleen, ajatus työn tekemättömyyden todistamisesta kuulostaa täysin absurdilta.

Työttömyysetuuden kiinnittäminen työttömyyteen on luonut kannustinloukun. Työtä ei yksinkertaisesti kannata vastaanottaa sosiaalietuuksien leikkaantumisen vuoksi.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteet käyvät silloin kun henkilö yrittää todistaa työttömyytensä, mutta samalla putoaa hetkeksi kokonaan yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Karenssit katkaisevat kaiken toimeentulon hetkeksi. Etenkin ihmiset, jotka elättävät myös muita ihmisiä, joutuvat huollettavineen täysin muiden hyväntekeväisyyden armoille karenssin kohdatessa.

Perustulo hyvin toteutettuna on yksi tärkeistä asioista sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa, mutta ei ainoa. Suomen järjestelmä on muuttunut yhä hankalammaksi niille, joiden toimeentulon varmistamiseksi se on luotu. Tukia saadakseen ihmisellä on oltava tiedollisia, taidollisia ja ajallisia resursseja käytössään. Järjestelmä vaikuttaakin nykyään lisäävän eriarvoisuutta ja syrjäytymistä monimutkaisuutensa vuoksi. Sen vuoksi järjestelmä on muutettava byrokratiaa karsivaksi, tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Hallitus esitti ratkaisuksi työttömyyteen ja kannustinloukkuihin mm. aktiivimallia. Aktiivimalli toimi tuloleikkurina yli puolelle työmarkkinatukea saaville, eikä onnistunut nostamaan pysyvää työllistymistä lainkaan. Ainoastaan lyhytaikaiset työsuhteet ovat alkuvuoden aikana lisääntyneet. Ikääntyvistä työikäisistä jopa 90% ei kyennyt täyttämään mallin vaatimuksia. Aktiivimalli on lisännyt epätyypillisiä työsuhteita ja kannustinloukkuja sekä suorastaan epäinhimillisiä kafkamaisia tarinoita 2000-luvun Suomessa.

Ratkaisu, jota aikamme työelämän haasteisiin esitetään, on perustulo. Perustuloa ovat ryhtyneet puoltamaan lähes kaikki puolueet eri painotuksilla. Valmistelussa on erittäin tärkeää ottaa huomioon eri viiteryhmät ja perustulon sopivuus kaikille; aikuisväestölle opiskelijasta eläkeläiseen. Perustulon ei tarvitse olla passivoivan suuri, mutta sen on riitettävä perusterveen aikuisen vähimmäismenojen kattamiseen. Perustulon päällä on säilytettävä harkinnanvaraisia tukia sellaisia tilanteita varten, missä ihmiset eivät kykene perustulon päälle ansaitsemaan lisätuloja tai ovat työuransa saattaneet loppuun. Harkinnanvaraisen osuuden säilyttäminen perustulon lisäksi takaa sen, että yhteiskunta auttaa myös enemmän apua tarvitsevia. Jos uudistus toteutetaan aidosti inhimillisistä lähtökohdista, leipäjonot ovat tulevaisuudessa historiaa.

Perustulo on panostus aktiiviseen ja välittävään ihmiseen ja hyvinvointiyhteiskuntaan. Lähimenneisyyden uudistukset ovat tarkoittaneet lähes poikkeuksetta leikkauksia tai heikennyksiä kansalaisten toimeentuloon tai palveluihin. Nyt on aika tehdä uudistus, joka tehdään ihmistä varten.

Kirjoitettu kesällä 2018