Perusteltu perustulo

Elämme murrosaikaa työelämän näkökulmasta. Yhä suurempi osa työmarkkinoille saapuvista ei saa enää mahdollisuutta vakituiseen työpaikkaan, vaan elanto koostuu silpusta ja pienistä työn palasista. Lyhytaikaiset työsuhteet ja freelance-toiminta lisääntyvät jatkuvasti. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä synnytettiin täysin erilaisena aikana, jolloin työtä tekevän talous oli usein yhden pysyvän päivätyön varassa.

Työttömyyskorvaus sopi erinomaisesti aikaan, jolloin työtä oli tarjolla lähes jokaiselle sitä haluavalle. Työttömäksi jäädessään, sai mahdollisuuden toimeentuloon kunhan osoitti, että ei tee töitä. Kysymys kuulukin: onko nykyaikana enää järkevää perustaa perustoimeentulon saamista sen todistamiseen, ettei tee mitään? Jos ajatellaan järjestelmän kokonaistuottavuutta tai ihmisten mahdollisuutta tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle ja itselleen, ajatus työn tekemättömyyden todistamisesta kuulostaa täysin absurdilta.

Työttömyysetuuden kiinnittäminen työttömyyteen on luonut kannustinloukun. Työtä ei yksinkertaisesti kannata vastaanottaa sosiaalietuuksien leikkaantumisen vuoksi.

Erityisen ongelmalliseksi tilanteet käyvät silloin kun henkilö yrittää todistaa työttömyytensä, mutta samalla putoaa hetkeksi kokonaan yhteiskunnan tukiverkon ulkopuolelle. Karenssit katkaisevat kaiken toimeentulon hetkeksi. Etenkin ihmiset, jotka elättävät myös muita ihmisiä, joutuvat huollettavineen täysin muiden hyväntekeväisyyden armoille karenssin kohdatessa.

Perustulo hyvin toteutettuna on yksi tärkeistä asioista sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa, mutta ei ainoa. Suomen järjestelmä on muuttunut yhä hankalammaksi niille, joiden toimeentulon varmistamiseksi se on luotu. Tukia saadakseen ihmisellä on oltava tiedollisia, taidollisia ja ajallisia resursseja käytössään. Järjestelmä vaikuttaakin nykyään lisäävän eriarvoisuutta ja syrjäytymistä monimutkaisuutensa vuoksi. Sen vuoksi järjestelmä on muutettava byrokratiaa karsivaksi, tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.

Hallitus esitti ratkaisuksi työttömyyteen ja kannustinloukkuihin mm. aktiivimallia. Aktiivimalli toimi tuloleikkurina yli puolelle työmarkkinatukea saaville, eikä onnistunut nostamaan pysyvää työllistymistä lainkaan. Ainoastaan lyhytaikaiset työsuhteet ovat alkuvuoden aikana lisääntyneet. Ikääntyvistä työikäisistä jopa 90% ei kyennyt täyttämään mallin vaatimuksia. Aktiivimalli on lisännyt epätyypillisiä työsuhteita ja kannustinloukkuja sekä suorastaan epäinhimillisiä kafkamaisia tarinoita 2000-luvun Suomessa.

Ratkaisu, jota aikamme työelämän haasteisiin esitetään, on perustulo. Perustuloa ovat ryhtyneet puoltamaan lähes kaikki puolueet eri painotuksilla. Valmistelussa on erittäin tärkeää ottaa huomioon eri viiteryhmät ja perustulon sopivuus kaikille; aikuisväestölle opiskelijasta eläkeläiseen. Perustulon ei tarvitse olla passivoivan suuri, mutta sen on riitettävä perusterveen aikuisen vähimmäismenojen kattamiseen. Perustulon päällä on säilytettävä harkinnanvaraisia tukia sellaisia tilanteita varten, missä ihmiset eivät kykene perustulon päälle ansaitsemaan lisätuloja tai ovat työuransa saattaneet loppuun. Harkinnanvaraisen osuuden säilyttäminen perustulon lisäksi takaa sen, että yhteiskunta auttaa myös enemmän apua tarvitsevia. Jos uudistus toteutetaan aidosti inhimillisistä lähtökohdista, leipäjonot ovat tulevaisuudessa historiaa.

Perustulo on panostus aktiiviseen ja välittävään ihmiseen ja hyvinvointiyhteiskuntaan. Lähimenneisyyden uudistukset ovat tarkoittaneet lähes poikkeuksetta leikkauksia tai heikennyksiä kansalaisten toimeentuloon tai palveluihin. Nyt on aika tehdä uudistus, joka tehdään ihmistä varten.

Kirjoitettu kesällä 2018

Jaa tämä sosiaalisessa mediassa!
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •  
  •